Aika kuluu nopeasti, ärsyttävän nopeasti. Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut hyvä tovi ja yli puolet vapaaehtoisajasta on jo takanapäin. Kuumin kesäaika on kääntynyt syksyksi, päivälämpötila on vielä sopivan lämmin, mutta illat ja yöt ovat käyneet viileiksi. Asiat, jotka heti alussa tuntuivat oudoilta, eivät enää kummastuta vaan ovat muuttuneet osaksi normaalia elämää. Kaupunki, joka alussa näytti monin paikoin rähjäiseltä ja ikävältä, on alkanut näyttää mukavan kotoisalta.
Työnkuvani on muuttunut moneen kertaan: Alussa painopiste oli kierrätyskeskuksen tehtävissä, sitten päiväkodin 3-vuotiaiden ryhmässä uuden toimintavuoden aloittamisen avustamisessa. Tällä hetkellä viikkoon mahtuu musiikkiterapeuttista työtä yksittäisten lasten kanssa, musisointia pienten ryhmien kanssa ja 4-vuotiaiden ryhmän päivittäiseen toimintaan osallistumista.
Sopivien musiikkien etsiminen ja opetteleminen on ollut mielenkiintoinen projekti. Suomalaiseen lastenmusiikkitarjontaan tottuneena kuvittelin, että tutustun täkäläisiin lastenlaulukirjoihin, joista sitten valitsen mukavat laulut eri tavoin työstettäviksi. Kyselin päiväkodin musiikkikirjoja, eihän niitä ollut, ei mitään monisteitakaan. Opettajien käytössä oli muutama CD ja ilmiömäinen ulkomuisti, jota olen tietysti yrittänyt hyödyntää. Kiersin musiikkikauppoja ja kirjakauppoja kohdaten kummeksuvia päänpyörityksiä ja ihmetteleviä katseita – painettua lastenmusiikkia ei löytynyt. Yhteistä kansainvälistä lastenmusiikkia sentään on olemassa internetin tarjoamana. Tällä hetkellä mennään Hämä-hämähäkin, Tuiki, tuiki tähtösen ja Jos sun lysti on niin… laulujen tahdissa ja suomalainen Viisi varista on Liman kontekstissa Cinco palomas. Tiku tiku pompoti 5-kielisen kanteleen säestyksellä toimii myös riemukkaasti. Päiväkodin oma tanssin opettaja, Enrique, ohjaa puolestaan Perun omaan kansanmusiikkiin liittyviä tansseja.
Työn ohella Perun rikas historia ja upea luonto, costa, sierra ja selva, kiinnostavat. Erityisesti Machu Picchun kokeminen oli tavoitteena, kun tähän maahan kerran olin tulossa. Pääsiäisviikolla tuo haave toteutui. Sanoinkuvaamaton maisema loputtomien vuorijonojen keskellä, uskomatonta rakentamistaidetta ja –taitoa ilman massiivisia apuvälineitä ja suuri rauhan tuntu, joka alueella oli aistittavissa. Mahtava kokemus!